lauantai 14. syyskuuta 2013

Kuvia viime viikonlopulta

Itsestä tuntuu, että nyt junnataan vähän paikallaan, mutta näistä kuvista huomaa, että olaan vikossa menty kyllä eteenpäin. Telineitä ei ole enää missään, koko talo on maalattu, oviaukkoihin on asennettu väliaikaiset ovet ja tänään saatiin viimeiset vesipellit paikoilleen.  Kyllä ne sisätyöt jo kolkuttelee. Vaikka mikäpä näin hienoissa säissä on ollut ulkotöissä olla :) Lisäksi lapsilla on nyt hiekkalaatikko ja takapiha alkaa näyttää lupaavalta.






Tähän viimehetkellä lisättyyn ikkunaan olen todella tyytyväinen. Onneksi tajusin sen sinne vielä laittaa :)
Ja sama sisältä. Ikkunan eteen tulee keittiön pöytä

Valoa on ainakin!

Keittiöstä olohuoneeseen
Tässä taas yksi huonommin suunniteltu kohta. Eteiseen ei tule mistään luonnonvaloa, kun olohuoneeseen rakennetaan väliseinä. Jälkeenpäin ajateltuna olisin laittanut ulko-oven viereen ikkunan. Sille olisi ollut tilaakin. No can do

Fiilisteltiin lasten kanssa tulevia kokkailumaisemia höyrynsulkumuovien läpi


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Talo tuli, kiirettä pitää






 Talon pystytys oli juuri niin jännittävää puuhaa, kun kuvitella saattaa. Tosiaan vähän niin kuin jättimäinen 3D-palapeli, kuten yksi tuttu totesi. Elementtien ja kattotuolien kasaus kesti kaksi päivää. Ne oli ehdottomasti raksa-ajan parhaat päivät. Kaikki sujui pystytyksessä ongelmitta. Nyt hommat on hidastuneet hieman, eikä talotehtaan miehet ole vieläkään saaneet hommia valmiiksi, kolmas työviikko pyörähtää huomenna käyntiin. Ensi viikon aikana talotehtaan miesten puolesta tulee vielä terassien lipat ja yksi kantava väliseinä sisälle. Emme tahtoneet seisottaa telineitä viikonloppua turhan panttian, joten viikonlopun aikana on ahkeroitu muutamaa miestä isommalla porukalla ,kun normaalisti. Talopaketin toimitukseen kuului yläpohjan tuulensuojalevyt, meidän hommaksi jäi sen verhoilu, tänään paukuteltiin räystäitä paikalleen ja maalattiin taloa.

Olemme maalailleet räystäslautoja valmiiksi pikkuhiljaa parin viikon ajan. Hiljaiseksi veti, kun saimme tänään raksalle vaarini, joka niputti aina 10 lautaa pinoon, maalasi telalla päädyt, latoi laudat riviin ja telalla pinta. Hantti tuli pensselin kanssa perässä ja parilla vedolla siisti jäljen. 10 lautaa vartissa. Seiniä maalatessa tahti oli sama: vaari veteli maalia telalla edellä ja veljeni suti ylimääräisen maalin pensselillä paneelien väleihin. Jos telinettä ja maalattavaa pintaa olisi vaan ollut vapaana, niin vaari valmista olisi varmasti tullut. Räystäiden asentaminen häiritsi maalarien hommaa, mutta tuolla tahdilla en ole ollenkaan huolissani, etteikö taloa saisi pian maalattua. Onneksi en ryhtynyt omin neuvoin maalaamaan, olisin saanut nysvätä monta viikkoa. Kyllä nöyränä saa katsella, kun koko työuransa maalarina toiminut pääsee vauhtiin. Eikä ikäkään näyttänyt painavan edes korkealla telineillä heiluessa, vaikka sitä onkin jo kunnioitettavat 78 vuotta!

Paineet alkaa silti kerääntyä. Hommia on vielä todella paljon ulkona ja sisätöihin pitäisi päästä. Olemme levittäytyneet aika pahasti naapurin tontille, jolla alkaa työt ensi keväänä. Meidän multakasat ynnä muut rojut on siis saatava omalle puolelle ennen talvea. Maat voidaan siirtää meidän tonille vasta, kun voimme kaventaa talolle menevää tietä, eli vasta sitten, kun lattia on valettu ja yläpohjaan on puhallettu villat. Ja nyt on jo syyskuu! Pientä paniikinomaista kilpajuoksua siis talvea vastaan. Voihan tietysti olla, että talvi tulee vasta joulukuussa, mutta se voi myös yllättää lokakuussa. Vielä yritämme taistella ajatuksella, että talo saadaan ulkoa valmiiksi ja sisälle lattiavalu ja yläpohjan villat. Mutta tiedossa on myös, että jossain vaiheessa täytyy siirtyä ajatukseen, että se tehdään mitä ehditään ja loput jää tekemättä. Myös "sinne päin" ja "kelpaa" vaativat vielä totuttelua ;)

Autotalli saatiin harjakorkeuteen talon kanssa samaan aikaan.
Asuntomessuilla oli käytetty paljon varvikkoa pihoilla. Saa nähdä, miten omat testipalani selviävät talvesta.

Ihanan valkoista tulee :)