Tehotyömyyrä

 A:n isä on todellinen tehotyömyyrä! Seiniä nousee sitä tahtia, etten ehdi ottaa kuvia. Ja tämä työmies ei oijo. Kun vaari on töissä, millin heittokin on liikaa. Laatu on taattua.

Työhuone -DONE

Pojan huoneesta puuttuu vaan pieni soiro. Tuohon joudutaan tekemään pieni kotelo, sillä liesituulettimen hormia ei saatu vedettyä kokonaan vaatehuoneen puolelle.

Pojan huone

Vaatehuone. Oikeassa kulmassa sama liesituulettimen hormin läpivienti

Vanhempien makuhuoneen seinä eilen. Tänään se oli jo levytetty umpeen

Alakerrassa on pystyssä vasta teknisen tilan runko ja sähkökaappi odottelemassa.

Tekninen tila tulee khh sisälle.

Haastavimmat levytykset tehty.

Raksarappuset. Kyllä helpottui kulkeminen. Tämä ei ole oikeiden rappusten paikka, mutta raksa-aikana helpoin paikka nousta ylös.

Levyttämätön osa on saunaa, levytetty pesuhuonetta.

Yleiskuva yläkerrasta 21.3.2014

Kun rullailet postauksia alemmas, huomaat että joka työvaiheesta on otettu kuva samasta paikasta: pojan huoneen nurkasta. Nyt sieltä ei voi ottaa enää yleiskuvaa yläkerrasta, koska seinät on levytetty :) Nämä kuvat on otettu eilen. Tänään vanhempien makuhuoneen (kahdessa alimmassa kuvassa vasemmalla) seinät oli jo levytetty, villoitettu ja sähköputket vedetty.

Tänään kävimme koko perheen voimin Ikean perheparatiisissa parhaimpaan ruuhka-aikaan hakemassa kolme isoa vaatekaappia (Ikean itsepalveluvaraston hyllyjen alta mahtuu muuten tosi hyvin konttaamaan vanhempia karkuun). Tuo reissu valoi kaikesta huolimatta kovasti uskoa siihen, että talon valmistumiseen ei mene enää ihan ikuisuutta. Ensi viikolla pitäisi kuulemma alkaa soitella maalaria tasoitushommiin :)

Kovasti hymyilyttää :) 

Yläkerran urakointia

Tämän postauksen tekeminen tuntuu pitkän tauon jälkeen erityisen hyvältä. Suurin syy blogitaukoon oli kotijoukkojen hetkellinen totaaliuupuminen raksaan. Kovan sairastelukierteen keskellä raksa-arjen läpi puskeminen vaati ärräpään jos toisenkin. Onneksi raksalla hommat on jatkunut tasaista tahtia.

Eilinen käynti raksalla sai taas kaiken kurjuuden unohtumaan. Blogihiljaisuuden aikana Yläkerran lattia sai lastulevykerroksen päälle lattialämmitysputkiston lämmönluovutuslevyineen, jonka päälle tuli vielä kipsilevy. Viime viikolla saimme lisävoimia vaarin siirtyessä autotallista sisälle taloon. Autotallin seinät ja katto on jo pintamaalissa ja hommat seisoo nyt hetken, kun lattiavalu ei ole vielä tarpeeksi kuiva laatoitusta varten.

Vaari olikin saanut yläkerran väliseinien rungon kasattua ja eilisen aikana A ja vaari saivat ensimmäiset levyt seiniin. Työmies oli kovin huojentuneen näköinen, kun kaikki olohuoneen korkean osan levytykset on nyt valmiit. Ei enää isojen levyjen (olohuonetta varten ostettiin 3m levyjä, ettei saumoja tulisi niin paljon) nostelua ja virittelyä korkeilla telineviritelmillä.

Yläkerta näyttää jo niin lupaavalta! :) Ihanaa, kun tila alkaa hahmottua. Uskomattoman suuri muutos jo pelkillä runkotolpilla, saatika levytetyillä seinillä.

P.S. edellien pohdinta päätyi keskuspölynimurin tilaamiseen.

 

 

Imuripohdintaa

Lapsuudenkodissani oli keskuspölynimuri. Imurointiahkeruuteni oli kyllä silloin säälittävä. Imuroin käytännössä vain oman huoneeni keskilattian ja joku muu huolehti imurin kaappiin laittamisen. Ehkä siksi keskuspölynimurista jäi niin hyvä kuva. Omilleni muutettua olen imuroinut tavallisella imurilla. Pienellä ja ketterällä, mutta imuteholta onnettomalla ja viime vuodet ihan hyvällä perinteiselä imurilla. Koko ajan olen kiukutellut imurin jumittumista jokaiseen kulmaan ja huonekaluun. Siksi uutta taloa suunniteltaessa yksi ykkösjutuista oli keskuspölynimuri. (Todettakoon tässä vaiheessa, että mies on täysin jäävi sanomaan imuriasiaan mitään, sillä hänen kokemuksensa imuroimisesta alkaa vasta aikuisiällä ja silloinkin välttely on ollut tehokasta. Eli ihan sama, millä imuroi, se ketuttaa jokatapauksessa.)

Kanta oli selvä niin kauan, kunnes budjetti puuttui peliin ja minulle selvisi, mitä keskuspölyimuri maksaa. Onko keskuspölynimuri vain itsestäänselvä varuste uusissa taloissa, vai onko se oikeasti kannattava sijoitus?

Luin pari kuukautta sitten blogia, jossa uuteen taloon ei tullut keskuspölynimuria. Ensireaktio oli "pöljät". Sama vastaus on tullut monelta, joille olen kertonut, että meille saattaa tulla sittenkin ihan tavallinen imuri. Imuri ei ole minulle mikään kovin suuri asia. En ole himo imuroija, mutta viihdyn roskattomassa kodissa, siksi imuroin ihan mielelläni. Imurin ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Otan sen esiin sillon kun imuroin ja laitan takaisin kaappiin. Mitään suuria tunteita tämä koko imuriasia ei siis minussa herätä.

Keskuspölynimuri:
+ letkua on kevyt vetää perässä, ei takerru joka paikkaan kiinni
+ hiljainen (keskus tulisi tekniseen tilaan, joka on khh takimmaisessa nurkassa)
+ puhtaampi sisäilma, hajuttomuus (olen kyllä ollut ihan tyytyväinen tavallisen imurimmekin jättämään lopputulokseen)
+ talon arvoa nostava?
- hinta
- varaosat kalliita
- asentaminen vaatii työtä (se on kyllä aika keksitty asia, se ei ole meille peruste jättää keskuspölynimuria hankkimatta)


Tavallinen imuri:
+ tämän hetkisessä imurissamme ei ole mitään moitittavaa, se on hyvä imuri (en ole ikinä vertaillut imureita. Se on minulle vaan imuri)
+ keskuspölynimurin hinnalla saisin ostettua toisen imurin yläkertaan ja rahaa jäisi vielä muuhunkin. Olisi kätevää, että molemmissa kerroksissa olisi oma imuri, sillä edellisessä asunnossa olin todella laiska kuskaamaan imuria rappusissa ja toinen kerros jäi paljon vähemmälle imuroinnille.
+ vähemmän rumia reikiä seinässä (saivartelua)
- pusseja täytyy vaihtaa useammin (en ole kyllä koskaan kokenut sitä rasitteeksi)
- imuri jää kaikkialle kiinni

Painavin syy keskuspölynimurin hankintaan tuntuisi olevan käyttömukavuus. Eli jos karkeasti laskettuna keskuspölynimurin ja tavallisen imurin hankintakustannusten eroksi tulisi n. 700€, niin kannattaako kättömukavuudesta maksaa noin paljon? Vai tarvitaanko tuota 700€ kipeämmin jossain muualla? Jokatapauksessa jokainen imuri pitää ottaa kaapista esiin, imuroiminen vaatii saman liikkeen ja lopuksi se on laitettava takaisin kaappiin.

Nyt otetaan kaikki vinkit, kokemukset ja mielipiteet vastaan! Päätös pitäisi tehdä pian.

Ulkoseinät valmiina

Tässä vaiheessa rakentamista meillä on antaa ensimmäinen vinkki tuleville hartiapankkirakentajille:
Mitä vähemmän tiukkoja aikatauluja, sen parempi. Tätä minulle on hoettu ihan alkumetreistä asti, mutta suurena aikatauluttajana sen sisäistäminen on ollut vähän vaikeaa.Jos hommissa on urakoitsija, aikataulujen teko on huomattavasti helpompaa ja rakennuttajan tehtävä on huolehtia, että hommat hoidetaan ajallaan. Mutta kun ainoa työmies on kahden pienen lapsen työssä käyvä isä, on sanomattakin selvää, että suunnitelmat heilahtelee. Tämä seinienkin levytys olisi ollut varmasti valmis jo aikoja sitten, mutta viime viikoille kasaantuikin suunnitelmista poiketen yllätyksiä.

Suunnitelma: Yhtenä päivänä isä-poika aikaa uimahallilla (koska lapset käyttää nykyisin isästä nimitystä työmies), 6 päivää raksalla. Toteutuma: isä-poika laatuaikaa, överiksi venyneitä työpäiviä, sairaslomaa, juoksevien asioiden hoitoa, pari päivää raksalla.

Lattiavalu oli edellinen tiukkaan aikataulutettu homma. Se olikin ehkä koko raksa-ajan stressaavinta aikaa. Miten voi varmistua, että esimerkiksi auto ei hajoa juuri tuolloin? Tai iske koko perheelle vatsatauti?

Siksi neuvomme on tehdä mahdollisimman tehokkaasti aina, kun siihen on mahdollisuus ja olla hyvällä omallatunnolla pois raksalta silloin, kun on jotain muuta. Fakta on kuitenkin se, että vuoden aikana tulee väistämättä eteen asioita, jotka on hoidettava ja jotka häiritsevät aikatauluja.
 
Seinät on nyt jokatapauksessa levytetty ja jäljellä on enää olkkarin isojen ikkunoiden yläosa. (Huomasit varmasti mielyttävät työskentelyolosuhteet.) Illalla toivottavasti nekin on valmiina.

Pistäydyin eilen pitkästä aikaa vaarin valtakuntaan. Autotalliin oli ilmestynyt väliseinät, katot on maalattu ja seiniä tasoitellaan! :) Varastoista (siellä on siis autokatos, yhden auton talli ja kaksi varastoa) tuli yllättävän isot. Mitä ihmettä sinne laittaisin? Tässä vaiheessa kaikki tuntuu niin isolta, mutta enköhän saa kaikki varastot tehokkaasti täytettyä muutamassa vuodessa ;)

Viimeaikoina aikaa on vienyt myös suunnittelu. Sisustussuunnittelussa alkaa olla aika selvät sävelet, keskuspölynimuripohdinta käy kuumana, rappuset ja kaiteet käytiin tilaamassa eilen...

Villapölyä ja kipsilevykasoja

Kohteena yläkerta, työnjakona vaimo villottaa, mies levyttää. Ja valmista tulee :) Yläkerran levytykset valmistunee lähipäivinä, jolloin ulkoseinät olisi olohuoneen korkeaa osaa vaille valmiit. Niitä levytettäessä pääseekin näyttämään trapsetsitaitelijan taitoja. Huomaa, että myös porrasaukko on saatu avattua ja tulevan viikonlopun työlistalle kuuluukin myös kantavan palkin kiinnitys porrasaukkoon. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus näperrellä myös väliaikaiset portaat. Vie hieman aikaa, mutta toisaalta kunnon rappuset säästää aikaa, kun tavaroita ei tarvitse kikkailla ylös tikapuita pitkin ja ennen kaikkea yritettäisiin pysyä ehjänä koko rakennusajan.

kuvia levytetyistä seinistä

Aika mieletöntä, että keittiön seinät on tasoitusta ja maalausta vaille valmiit. No onhan siinä toki pari pikku juttua vielä ennen tasoitteluita, mutta seinät odottaa pintaa :)

Paljon teemme talossa itse, mutta ainakin olohuoneen tasoittaminen ja maalaaminen on yksi niistä hommista, jonka ammattilainen saa hoitaa. Omat taitomme tuskin riittäisi omaa silmää tyydyttävään jälkeen noin korkeassa tilassa. Varsinkaan, kun seinät on tarkoitus valaista.

Vaihtoehtoinen joulu

Pitkä joululoma on nyt takana ja huomenna koittaa taas arki. Loma on käytetty täysillä: on rakennettu, mutta on ollut varaa myös vähän levätä, viettää aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa, sitten on taas rakennettu.

Loma alkoi takan muurin muurauksella. Samalla höyryllä nousi pesu- ja kodinhoitohuoneen välinen seinä.Tässä muutama suhruinen kännykkäkuva niistä.

 Jossain vaiheessa lomaa oltiin muuttopuuhissa. Raksakoppi sai lähteä heti, kun lattiavalu oli sen verran kuivunut, että sen päälle uskalsi kantaa työkalut.

Sitten alkoi ensimmäiset kunnon itkupotkuahdistukset kotijoukoissa sähköputkitusten myötä. Toki keittiösuunnitelmat ja sähkösuunnitelmat oli jo olemassa, mutta nyt piti yht'äkkiä (ainakin vastuuta karttavan vaimon mielestä) tehdä iso kasa lopullisia päätöksiä. Paniikki iskee päälle siinä vaiheessa, kun tajuaa, että suunnitelmat ei ole enää vain luonnoksia. Niiden pitää olla valmiita, kaikki seikat huomioitu ja hiottu. Pitäisi tietää, minkälaiset valaisimet keittiöön tulee, tuleeko pistorasiat työtasoon, seinään vai yläkaapin alle, mahtuuko tasoon upotettavat rasiat budjettiin... Ja noin niinkun naisen näkökulmasta: miten ihmeessä kukaan voi vaatia, että pitäisi tietää, mitä haluan puolen vuoden päästä, jolloin keittiötä ehkä tilaillaan ;) Jälleen huokaan helpotuksesta, että olohuone, kylppäri ja vessat on annettu ammattilaisen käsiin.

Kun arvoimme rakentamisen ja valmiin talon ostamisen välillä, valinnan vapaus oli yksi rakentamista puoltava asia. Saataisiin sitten juuri sellainen, kun itse haluttiin. Voisin laittaa pistorasiat juuri sinne, minne itse haluaisin. Tämä oli myös syy, miksi seinien levytykset ei kuulunut talopakettiin. Emme halunneet talotehtaan valmiita sähkösuunnitelmia, vaan halusimme tehdä juuri sellaisen, kun halusimme, oman sähkösuunnittelijan kanssa. Nyt olisin valmis ottamaan sen valmiin suunnitelman ja kiroamaan sitten valmiissa kodissa, kun joku on laittanut pistorasian aivan hölmöön paikkaan. Nyt joudumme itse ottamaan vastuun paskoista valinnoista. (perheessä on tästä asiasta kaksi eriävää näkemystä. Tämä oli sen ahdistuneemman mielipide)

Sähköputket on nyt jokatapauksessa alakerran osalta laitettu, seinät villotettu ja viittä vaille jo levytettykin! Taas muuttui talo paljon valmiimman näköiseksi :) Kuvat unohtui ottaa.

Autotallissa näyttää tältä