sunnuntai 15. joulukuuta 2013

lattiavalu

Se on nyt siinä! Ei paljoa sanottavaa. Olo on helpottunut ja pieni raksatauko tuli tarpeeseen. Kummasti tämän etapin saavuttaminen piristi taas työskentelymotivaatiota. Ei muuta kun seinien kimppuun!




Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Olli21. joulukuuta 2013 klo 10.32

    Toi on kyllä psyykkisesti merkittävä virstanpylväs, kun pääsee jaloista rahisevasta kylmästä sepelistä ja joka askeleella halkeavasta styroksista...

    Seuraava ongelma tulee siitä, kun sisälle tuodut rakennustarvikkeet ovat koko ajan edessä siellä, missä pitäisi joku suorite tehdä...

    VastaaPoista
  2. Olli21. joulukuuta 2013 klo 10.33

    Ja varo sitä hiontakonetta; siinä riittää sopivassa asennossa voimaa viemään miestä, vaikka päinvastoin sitä tuppaa ajattelemaan! :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)